Kestävä päätöksenteko

Kun päätökset ovat kestäviä, tuloksena on toimivia ja laadukkaita ympäristöjä. Kestävyys voi olla ekologista, taloudellista, sosiaalista tai kulttuurista.

Ekologinen ajattelu osaksi päätöksentekoa

Ensimmäiset tarkasti eduskuntavaalit, joita tarkkailin läheltä, käytiin vuonna 2003. Ympäristökysymykset olivat selkeästi marginaalissa, eikä niitä otettu vakavasti, vaikka jo 1990-luvun alusta saakka kasvihuoneilmiö tunnettiin ja sitä opetettiin Oulu yliopistonkin kursseilla. Suomalainen yhteiskunta ei vielä tuolloin ymmärtänyt, mistä oli kysymys.

Neljä vuotta myöhemmin tilanne oli täysin erilainen. Al Gore alleviivasi ilmastonmuutoksen merkitystä ja Suomessakin alettiin heräämään asiaan. Ajatus uusiutuvan ja ympäristöystävällisen energiapolitiikan ajamisesta ei ollutkaan enää marginaalipuuhastelua.

Nyt monet omakotitalot lämmitetään maalämmöllä ja aurinkopaneelien hinta alkaa vähitellen olla kilpailukykyinen. Sähköautojen tulo on ajan kysymys. Oulussakin Oulun Energia profiloituu nykyään hienosti uusiutuvan energian kautta.

Sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys karkaavat

Jos päätökset ovat ympäristön kannalta yhä kestävämpiä, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys tuntuvat olevan yhä kauempana.

Velkaantumista ei saada taitettua, eikä koronapandemia auta tilannetta lainkaan. Keskeinen kysymys on sote-palvelujen tuottaminen taloudellisesti kestävällä tavalla. Väestö ikääntyy samalla, kun keksitään yhä uusia ja parempia hoitoja ja lääkkeitä. Vaikka sote-uudistus tehostaisi toimintaa, ollaan silti todennäköisesti jatkuvasti kasvavien kustannusten äärellä. Keskeistä on pitää kustannusten kasvu hallinnassa tavalla tai toisella.

Sosiaalinen polarisaatio on tosiasia. Emme elä enää samoissa todellisuuksissa ja huono-osaisuus kulkee sukupolvien yli. Sosiaalipalvelut on rakennettu väliaikaisuuden ajatukselle - yksilöitä ja perheitä autetaan vaikeiden vaiheiden läpi. Valitettavasti vaikea ajat eivät usein ole enää väliaikaisia vaan usein pysyviä, ja toisaalta niihin väliaikaisiin vaikeuksiin apua tarvitsevat tuntuvat olevan yhä useammin väliinputoajia systeemissämme. Pirstaleiset ja vanhat toimintamallit on uudistettava vastaamaan 2020-luvun ongelmiiin.

Haasteena kulttuurinen kestävyys

Kulttuurin kestävyys on ehkä vaikeimmin hahmotettavissa oleva asia. Siinä olemme onnistuneet osin hyvin, osin huonosti. Sanavapaus on arvokasta, mutta kulttuurien välistä ymmärrystä tulisi pystyä parantamaan. Suomeen täytyy muodostaa näkemys siitä, miten elämme rinnakkain, miten tulemme kaikki osaksi yhteiskuntaa ja voimme antaa sille panoksemme. Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia meillä kaikilla on? En tiedä, milloin tästä päästäisiin oikeasti keskustelemaan, pallo tuntuu karkaavan koko ajan vain kaemmas.